Kuole stressi. Mullon taas tutkinto huomenna. Omia sovituksia tällä kertaa luvassa. Ken konsalle klo 12 yläsaliin kykenee kiipeilemään, nii teretulemast!

Mä oon nytki varmaan viimeset kaks viikkoo ollu toiseks viimenen konsaltalähtijä ja ensimmäisten joukossa tulija. Joka päivä. Ekoja tulijoita on jotkut hullut klasarit, jotka tullee reenaamaan jo ennen virallisen koulun alkamista ja se vika lähtijä on vahtimestari, jonka kuuluuki häätää kaikki muut pois.

Kaikki on vaan täynnä ressiä ja kiirettä, mä vaan hösellän liian pitkää päivää ja mietin kuinka kauan jaksan tätä. Ja, että jos jaksan tarpeeks kauan ja hyvin, nii mä Tokokuussa valmistun.

Elän niin vastoin mun kaikkia periaatteita, että tein päätöksen ens vuoteen liittyen. Ens vuonna en aio opiskella mitään missään, enkä mee töihinkään, vaan totteutan vaan unelmiani. Jos nyt kevväällä haen johonki kouluun, niin teen sen vaan opiskelija-statuksen ja halvempien junalippujen takia. Töihin meen vasta sitte, jos kaikki rahat loppuu. Sitä mä ehin myöhemminki tehhä.

Oon tehny listaa niistä mukavista asioista, joita ens vuonna taas aion tehä. Enkä jaksa sitä nyt julkaista, mutta julkaisen joskus vielä. Siihen kuuluu tosi mukavia asioita!

Ens vuonna sitten saan taas alkaa elää. Ja kirjottamaan tännekin useammin.

Ja jos mä joskus perustan koulun, niin valmistuminen on siellä kiellettyä!

 Olen Maa-meel nimisen Viron bändini kans kiertueella. Yks keikka takana, Raplan Tule-tee festareilla, huomenna Tallinnassa, ylihuomenna Tartossa, torstaina Viljandissa, jossa oon nytki viettämässä lepopäivää ja kavereita näkemässä. Parhaillaan istunkin muusikamajan tutulla sohvalla kansanmuusikoitten puolella, välillä tuttuja halaillen ja moikkaillen. Tuntuu hyvältä.

 Tule-tee festari oli hieno pikkunen kansanmusiikkipäivä, siellä oli seittemän konserttia, tanssitupa, ja jaemja päälle. Parasta oli se, että Maa-meel soitti konsertin heti alkuimpron perrään, joten olin lopun festareita vappaa kuuntelemaan ja olemaan! Kauheesti ylleisöö ei vielä päiväkonserttiin eksyny (tai oli, mutta sali oli myös iso ja tuoleja paljo), mutta me päästiinki pääuutisiin, ja se tietty korvas kaiken! Kulttuuriakatemiasta oli tullu pari perinnekäsitöitten opiskelijaa opettammaan huovuttamiskoruja ja erilaisten rannenauhojen ja lautanauhojen punomista (mm. pari n. 17-vee poikalasta siellä ihan onnessaan teki 6h itelleen vöitä vaaleenpunasista ja punasista langoista, jotain hiasta ja monimutkasta mallia!). Koko päivän oli pientä purtavvaa ja erilaisa yrttiteitä tarjolla (purkeissa erilaisia yrttejä, ja hunajaa, josta sai tehä omia sekotuksia) Päivälipun lunastaneille annettiin itse punotut rannekkeet käteen. Ja jos halusi, oli mainoksissa ennakkoon kuulutettu, että päiväipun voi lunastaa paitsi rahalla, myös tekemällä esiintyjille ruokaa! Tämä oli näin esiintyjän nääkökulmasta erittäin hyvä idis! Söin päivän aikana mm. ex-koulukaverin tekemää herkkuherkku-suklaakakkua, omena-kakkua, omppuja, erilaisia mehuja, salaatteja ja kaiken kruunaavana semmosta yhen tätin tekemää onnenpotku-torttua, jossa oli sisällä suolapähkinöitä ja päällä piparia! Sitten ne leipojat aina välillä kävi kurkistelemassa esiintyjien ruoka-huoneen ovella, että oliko se oma tekonen sieltä hävinny. Minä muistin taas, miks mä tykkään virosta niin paljo. Varastakkaa nämä ideat heti kaikki Suomen pikkufestarien järestäjät!

 Meiän keikka meni tosi hyvin, ainaki ottaen huomioon varsinki mun hyvin vähäsen harjottelun.. Mun ekat ja vikat reenit oli edellisenä iltana, kaikki uuet piisit kahesti läpi, ja seuraavana päivänä ei ennää ehi kokkeilla. Mä aattelin ennakkoon, et soitan varmaan niissä sit aika vähä, mut nou vei, loppujen lopuks huomasin soittavani kaikissa uusissa piiseissä jotain vastuullista roolia! Oli jännä tunne istua penkissä ja miettiä tarinan aikana (Maa-meel on semmonen tarina-bändi, joten aina on tarina mukana konserteissa, jota kerrotaan sanallisesti ja musiikin avulla etteenpäin), että mitenköhän se seuraava piisi meni, saatikka se mun siihen soittama asia.. Vaan kyllähän ne aina meni! Yks piisi mun piti alottaa, mut se oli kaikessa 5/4-osasuuessaan niin mieleen painuva, että opin jo kahessa kerrassa muistammaan miten se kannatti alottaa ja onnistuin siinäki. Kai tässäki harjottelemattomuuessa jotaki oppii. Ainaki muitten kuuntelemista.

 Mä sanoin ennen konserttia vieruskaveri-Arelle, et kato sit mua jos on tulossa joku tauko tai joku semmonen muistettava asia. Loppujen lopuks keikalla, ennen yllätystaukoja kaikki seittemän päätä aina käänty kahtommaan mua. Kyllähän sitä siinä sit oli tajuttava mitä tulevan piti. Ja se meni kuulemma myös ihan koreografiasta, vaikka ei nitä kohtia onneks montaa ollu. Ja onneks kitaristi-Jaaninki piti muutamaan otteeseen viritellä, niin minä en ollu ainut, ja ne viritykset sopi sinne väleihin ihan hyvin ja luontevasti tarinan alle, ku niitä tapahtu monilla soittimilla. Ainoostaa säkkipillien virityksen aikana tuli tauko, sen päälle ku ei hirveesti pysty puhumaan..

 Otin tänne mukkaan tietsikan, että voi kirjotella kouluhommia. Ehkä niitäkin siis. Matkalla kyllä jo onneks vähä kirjotin. Vaikka laivassa en pystynykkää. Tulin lindalinen pikkupaatilla ja sehän arvatusti keikku, ku pahimmassa myrskyssä ja mulle tuli siinä tietokonetta näppäillessä heti paha olo! Tulinkohan siis ekkaa kertaa elämässä merisairaaks? Piti kuitenki panna tietsikka pois ja ruveta nukkummaan, sit se meni onneks ohi. Meinasinki sitte nukahataa, onneks vieressä istuva virolaisrouva ystävällissesti herätti mut just ennen satamaan saapumista..

Tuun varmaan 12.12 illalla Suomen puolelle, sunnuntaina Kokkoon näillä näkymin. Nyt toivotan hyvää itsppäisyyspäivää, jota minä vietän toistamiseen jo Virossa! 

Kuvista kiitos Sirkka-kummille!

Mulla oli mukana koetuksessa melkein aidoksi haukuttu Erkki Ala-Könni, seittemän rakasta kanteletta, ite tekemäni tutkintomatot, ihania kavereita ja perhettäkin fyysisesti ja henkisesti, ihana lautakunta, maailman paras ope. Täyet pisteet, eli vitonen tuli, mitäs tässä riemuaan peittelemmään! Nyt uusiin koitoksiin ja kirjotushommiin välillä, seuraava tutkinto vasta Tammikuussa, ja se on puolta lyhempi sävellys & sovitus-pläjäys. Ei ennää mittään näin suurta, paitsi opinnäytetyö vaan.

Palkihin ihteeni kierrellen tännään Kokkelin joulunavaus-markkinoilla äitin rahakukkaro kintereilläni (se autto ostamattomuuessa, kun mulla ei ollu ommaa kukkarroo ees mukana, niin sitten kehtasin pyytää äitiltä vaan ihan pari asiaa ja sellasta mistä olis totisesti hyötyä (kuten ihanat ope-malliset sisäkengät, pari korttia ja himalajan-suolaa). Ja sitten vielä tulin Kiuruveelle, viien viikon tauon jälkeen! Tosin aion ruveta ees jonkinnäkösiin kirjotushommiin.

Tule jo, valmistuminen!

Paar sõna ka eestikeeles:

Need pildid on minu kantele-eksaamist mis oli reedel! See läks väga hästi ja ma sain kõige parima hinna (muidu ma ei oleks olnud sellega rahul, ma ei anna enda olla inimene selles suhtes..). Aga kõik oli lihtsalt nii tore, mul kõik korras, armsad sõbrad kuulamas kohal ja teised sõbrad kes kaugemal elavad meeles seal kaasas ka. Maailma kõige parim õpetaja seal mulle naeratamas ja saati komisjon oli väga tore (ma sain ise valida kes ma tahan enda komisjooni, et kes saavad kõige paremini aru minu muusikast)! Mul oli nii rahulik meel, et lihtsalt mõtlesin; nüüd mängin hullult hästi ja nii tegin siis. 

Nüüd tulin Kiuruvedele puhkama, viis nädalad tagasi käisin siin viimase korra. Ja tegelikult puhkamine on kaugel, sest järgmiseks elu muudub kirjutamiseks, ega mängimisele pole enam aega. 

Aga ma ikka kutsun; kooli lõpetamine, tule siia kiireesti!

Tässä on totuus.

http://www.youtube.com/watch?v=f1M-7_GhfD4&feature=player_embedded

Itseni, kanteleitteni, avustajien ja kuulijoitten virityksen koetusta luvassa K. H. Renlundin museon Pedagogion vintillä ensi perjantaina, 20.11.2009 klo 13.00. Museon sisäänpääsymaksu onpi 2€. Tervetuloa!

Menossa mukana myös: Erkki Ala-Könni, Maija-Lempi Luoma, sekä ainakin seitsemän omapäistä kanteletta!

Vinkki 1.
Fiksu tulee paikalle jo vähän aiemmin, kiertää eka museon ja sitten kiipeilee vintille kuuntelemaan!

Vinkki 2.
Suorastaan älykäs ja taipuvainen ihm...inen ottaa mukaansa myös tyynyn, jotta voi pienessä ja intiimissä konsertissa istahtaa tai lötköttää sen päällä konserttia kuunnellessaan.

Vinkki 3.
Jos et millään pääse perjantaina tai raha-kukkarosi huutaa totaalista tyhjyyttä on konsertin osia ja palasia kuultavissa myös torstaina 19.11 klo 15.00 Keski-Pohjanmaan konservatorion isossa salissa.

Suomeksi sanottuna tämäinen virityksen koetus on mun Keski-Pohjanmaan AMK:n vika pääinstrumentin tutkintokoetus, tähänastisen elämäni kaikkein suurin sellainen! Olen jännityksen ja innon pyörteissä. Ja vähän myös sen huolen, että suurinpiirtein kaikki kaverit on jollain asteella kippeenä. Mun on pysyttävä tää viikko tolpillani. Perjantain jälkeen saan vaikka heti sairastua. Siat ja muut tänne vaan, mutta vasta lauantaista lähtien!