Täällä oma kodussa oli viimeviikolla taas pikkunen remontti. Joka käytävän päihin laitettiin uuet, jäykät ovet. Ilimeisesti siks, että sais meluhaittoja pienemmiks, ku ennen kaiku kaikki kaikkialle. Mun kerroksen, kolomosen ovet on niin jäykät, että niitä saa runnoo ja täysillä repiä, ennenkö aukeevat. Kaikkien. Siitä kuuluu ääniä. Äänet kuuluu mun huoneeseen. Venäjänkieliset huuot vaihtu oven paukkeeseen. Kiva. Parempaa äänieristysonnee vaan ens kerralle.

Viikonloppuna oon matkustanu, ollu paikoillaan ja siltä väliltä. Tässä vähän sepustuta siitä.

Torstaina illalla Rike ehotti mulle Tarttoon päästyäni, että mennään jazzkonserttiin. Keikan alkaessa tajusin, että se oli sama bändi, jonka olin just tiistaina nähny Viljandin jazzklubilla. Kappas, olivat kiertueella. Onneks se oli hyvä bändi, vaikka kuulinki samat veisulot kahesti!

Pe ei lähettykkää Latviaan, ku Rike ja Anett halus mieluummin kierrellä Virossa. No, ehtiihän sitä Latviaan myöhemminki. Käytiin yhessä metässä, jossa on Baltian suurin muurahaiskeko (huom. kun kaks saksalaista hassua valihtee matkakohteet, niin tämmösiin paikkoihin päätyy!) Tyttöjä nauratti kovasti, ku viimeset tiet oli kurasia hiekkateitä ja ihmetytti ajon jälkeen, ku vuokra-auto oli vaihtanu väriä harmaasta ruskeeks. Metässä kierrellessä löyettiin muurahaisten sijasta vaan pari koiraa, joita Anett pelkäs. Tyttäret meinas myös eksyä, mutta mä en. Se oli ihan heleppo mehtä mulle, ku siellä oli niin selevät polut ja vielä merkkejäki joka puolella. Sitäpaitsi, oon satakertaa parempi suunnistammaan metässä, ku kaupungissa.

Sitte suunnattiin autonnokka kohti Peips-järvee ja kierreltiin ihania ja romanttisia pikkukyliä! Niissä oli värikkäitä pieniä taloja kaunvarret pullollaan ja immeiset kahteli kummissaa, ku vieras auto ajo tietä pitkin. Pysäheltiin muutaman kerran järven rantaan ja yhen kirkon ja majakan pihhaan. Ja sitte vielä syötiin ainoossa löytämässämme kahvilassa lettuja ja pistäyvyttiin mahottoman suloseen ketjuttomaan pikkupuotiin, josta ostin venäläisiä lehmäkarkkeja. Ennen Tarton keskustaa pysähyttiin vielä Löuna-keskukseen (löuna=etelä), jossa käytiin huisin hauskassa 4D-teatterissa kokemassa 7 minnuutin mittanen, 60kroonin hintanen Kosmosralli. Ja sitte vielä kateltiin kauppjen ikkunoita, eikä ostettu paljo mittään. Lopuks syötiin, mä söin savukala-omena-sipuli-pitsaa ja vähäkö oli hyvvää! Suosittelen kokkeilemmaan, ananksen sijasta omenasiipaleita!

Eilen tulin iltapäivällä takas Vilkkulaan, ja olin päiväunivajjeessa. Sitte kiiruhin kopselikuoroon, jossa Jaanika oli yhtä vaativa, ku aina. Huuettiin niin, että kirkko kajahteli. Oli vaan kaks muuta alttoo paikalla, molemmat ihan mahottomat taitavia laulajia. Mulla vieläki täys työ oikeenlaisen Amerikka-kopseli-äänenmuodostuksen kans. Ääni kähheenä tulin sieltä kotio, hoisin muutaman sähköpostiasian, chattailin, lusmusin ja sotkin huonettani entisestään. Olin ihan hiljaa.

Tännään kävin aamulla kirkossa (ääni oli vieläki auki eilisestä!), sit menin koululle reenaamaan, ja reenasin enemmän, ku ikinä täällä vielä! Tulipaha seki päivä. Sitte katoin vielä koululla "Tanssii tähtien kanssa" -ohjelman. Kerranki muistin. Ylleisöäänestyksen aikana laulo Jari Sillanpää. Omalla mairittelevalla ja sokerisella tyylillään, niinku aina. Eikä näytetty bändiä kunnolla, tai näytettin, mut olivat niin pimmeessä syvennyksessä, ettei sinne nähny. Mut hienoja oli Siimin sovitukset! Varsinki yks tango.

Huomenna täytyy siivota. Illalla on Latvialainen tanssitupa ja sen jäläkeen lupasin kielikurssikaveri-Peterille, että saapi tulla tänne yöks, ku seki haluaa Tartosta sinne tanssituppaan tulla. Camilla tullee Suomesta keskiviikkona. Helen myös Tallinnasta keskiviikkoiltana ja on perjantaki-aamuun. Täytyy yrittää diilailla sille jostaki patja. Mä autan Heleniä yhessä sen Taide-akatemian kouluprojektissa. Oon päähenkilö sen kokkoomassa sukupuussa. Lahjotan vaan ulkonäköni kuvien muodossa, kaiken muun keksii Helen ite. Ja tietty ehkä sitä tarinaa vähä ohjaa se, että ku kuvat täytyy ottaa mun normaalista elämästä, niin mulla ehkä on joku kansanomanen soitin jossaki vaiheessa käessä ja suu lauluasennossa...

Torstaina on meiän koulussa myös leikkihäät. Hippikoulussa kaikki on mahollista! Mulle meeldib. Joku oli ehottanu, että pietään leikkihäät, ku häissä on kivvaa, ja nyt meillä sit on torstaina, ihan vaan huvikseen. Ihan kahjoo. Toivottavasti myös kivvaa. Huomenna meen ja otan selevää, josko voin ottaa Helenin sinne avecikseni. Olisin voinu mennä sinne muusikoks, mutta päätin kuitenki esittää vierasta vaan, ku niitä muusikkoja oli jo vissin tarpeeks, enkä jaksa mittään ylimäärästä nyt harkata.

Ens viikonloppu on täynnä. On orff-kurssin koe ja vika pitkä sessio, nuorten iltaa, bändiä, kopselikuoroo ja kanneltuntia. Osittan päällekkäinki. Juoksentelen.

Mut kerronpa myöhemmin lissää. Hyvvää ja tervettä uutta viikkoo kaikille! 

Oon lähössä justiisa kouluun vielä yhelle luennolle, ja siitä suoraan linkkuun ja Tarttoon. Huomenna Tartosta sitte päiväseltään käyään Latviassa. Vuokrattaan auto, ku on niin hankalia nuo julkisen liikenteen rajan ylitykset. Mutta pikkuautolla ei kuulemma oo niin vaikeeta. Anett ja Rike kielikurssikavereista ainakkiisa tullee mun kans.

Muumiesitysten ajat muuttu vielä kerran, ku tuolla kansanmusakeskuksella olivat sotkenneet aikatauluja... Ärsyttävvää, mulla meni nyt parien reenien kans pahasti päällekkäin, mut ei auta, ku perua vaan ja yrittää siirtää muita menoja. Siellä aitassa on arvatenki salit täyessä käytössä joulun alla. Korjasin nuo päivät myös tuonne aikasempaan postaukseen ja tässä nyt vielä ihan kellonajatki:

10.12 - kl 16.00 ja kl 19.00
16.12 - kl 18.00
17.12 - kl 16.00
18.12 - kl 14.00 ja kl 18.00
19.12 - kl 14.00 ja kl 18.00

Vielä tapahtumia; 
Eilen olin illalla gospelkoori harkoissa, oli alttojen omat harkat. Oli mahtavvaa, ja Jaanika on 
niin vaativa, että täytyy ihan tosissaan antaa kaikkesa. Kaikki muut altot on myös tosi hyviä laulajia, se 
kannustaa hurjasti ku pittää olla hyvä muitten hyvien joukossa. Mut silti siellä ei oo paineita. 
Ihanuus!Harkkojen jälkeen Jaanika kuhtu vielä sen kottiin iltahartauteen. Ku tultiin pois yhen 
kuorolaisen Aaren kyyissä niin matkalla auton alla kolahti jotaki.. Siihen paikalle tuli
polliisiautoki, mut mä ymmärsin, et ei meiän takia, vaan jonku muun... Mä en ihan tajunnu mikä 
se juttu oli, me vaan jatkettiin pian matkaa, ku autollekkaa ei ollu sattunu mittään.

Tännään mulla oli Virolaisen kansanmusan koe, joka oli ihana ja suullinen. Ope kyseli vuorotellen 
meiltä ja saatiin autella kavereita vastatessa. Se oli siis semmonen ryhmäkeskustelu, joka onnistu 
hyvin ja opittiin varmana paljo enemmän, ku tavallisesta esseitten raapustamisesta! Kaikki oli 
äänessä ja kaikki pääs läpi. Mua ne autto melekein liikaaki. Jos vein henkeekää vastatessani 
kysymyksiin, ni heti olivat jo vöhintäänki selittämässä, että mitä mikäki sana kysymyksessä 
tarkottaa.. Nää on jo oppinu siihen selittämisseen nää mun koulukaverit. Kokkeen jälkeen yks 
ihana Katariin tuli kysymään lähenks sen kans syömään. Mentiin hienoon Grand hotelliin, jossa 
on ihmeen halapa ja hyvä keittolounas. Vähä päälle euron vaan. Siellä oli myös Teet eilisestä 
hartausjengistä, joka kysy multa, että tajusinks mä mitä sillon yöllä oli tapahtunu automatkalla. 
Sanoin, että en ja se selitti (oli lukenu lehestä), että siinä kohassa oli just ennen meiän saapumista 
joku toinen auto ajanu seinään aika pahasti ja siitä autosta oli lennelly osia tielle.. (Ja se oli siis 
joku sen auton osa jonka päältä ajettiin). Ja sen takia tuli polliisit. Mutta se ei tienny oliko kettään 
loukkaantunu.

Sitte Teet lähti koululle ja Katariin kerto, et sillä meinaa mennä hermot, ku se assuu perhetuttaviensa 
luona, ja ne hössöttää. Mä sanoin, etten mäkkää tykkää mun koista kauheesti, ku se on niin laitos. 
Katariin sano, että joo seki tykkää enemmän sellasista vanahoista taloista. Niin mäki. Joku älykäs 
nyt ehkä arvaa jo, että miten meiän lounassessionki päätty. Katariin aikoo tutkia lehtiä ja kysellä. 
Tosin kämppiä on Viljandista hankala saaha, mutta ehkä voi pientä toivoo elätellä, et asuttais 
kevätpuolisko sen kans jossaki muualla! Jee, sytyin heti elloon. Viron vanahat talot tarkottaa sitä, 
että lämmitettään ite kämppä kakluuniin aamulla tulia laittaen ja ei oo vältsisti suihkua. Mutta noin
puolet muusikoista käy jokatappauksessa koululla suihkussa ja siks siellä onki niin hyvät 
suihkutilat ja pyyhkeen kuivauspaikatki! Shamppoot voi säilyttää omassa kaapissa. Ihan sama kai 
se on käykö suihkussa kotona ennen koulua vai koulussa ennen koulua. Tulin kottiin ja mietin, että
toivottavasti mahollisessa uuessa koissa olis vaan pyykkikone tahi pesutupa.

Nyt juoksen laittammaan tämänhetkiset pyykit kuivimmaan ja sit pakkaan loppuun ja taian jo 
joutua skippaamaan sen luennon, ku näin pitkästi jämähin kirjottammaan kuiteski..

On ollu vähä kysymysmerkillä tuo ymmärtämiseni viime aikoina.

Viime perjantaina kuulin, että Orff-kurssin kans lähetään ens tiistaina aamupäivällä Pöltsamaan musiikkikouluun tutustummaan ja konsertoimaan. Mä en ollu tienny koko hommasta. Siitä oli tietty ollu puhetta vaan ekalla kerralla, jollon mä en vielä ymmärtäny läheskää kaikkee... Nop, kyselin heti kavereilta, notta millonkas harjotellaan, mutta olivat kiireisiä ja käskivät olla ressaamatta. Nyt, ku on vielä yks päivä aikaa harkata tilanne on eelleen nollassa. Ei olla tehty sitte mittään. Huomenna on pakko. Kuitenki ilimeisesti ideana on, että mahollisimman paljo yhessä soitellaan. Mutta mitä piisejä ja millasilla sovituksilla ja millä soittimilla ja ??? Aika jännittävvää tehä yhessä päivässä neljänkymmenenviien minnuutin mittanen konsetti. Ollaan soitettu yhessä vaan pilliköörissä, eli siellä piisien opettelusessiossa. Let's see.

Viime torstaina meillä oli Regilaulun stilisktiikka-luennolla pikkunen koe, joka tuli mulle ihan yllätyksenä. Onneks en ollu ainut. Aikaa oli viis minnuuttia. Tehtävät oli heleppoja. Yhteen kysymykseen jouvuin kysymään vieruskaverilta apua. Tiesin vastauken, mutten osannu sannoo sitä viroks, ni se autto mua kääntämmään.

Lauantain kanneltunnilla kerroin taas Pillelle olleeni aika kiireinen ja, että olin vaan ehtiny harkata kunnolla yhtä piisiä (oikeen mukava marssi sillä kotikanteleen tyyppisellä rahvakanteleella). Pille toru mua varmaan ekkaa kertaa ikinä (ylleensä se aina sannoo vaan hea hea (=hyvä hyvä) riippumatta siitä mitenkä huonosti soitan). Sitte se sano, että koita nyt löytää soittoaikaa ja motivaatiota, että pystyt sen Tammikuisen tutkinnon tekemään... Häh? Jaa, että tutkinnon? Meinasin tipahtaa penkiltä. Mutta niin vaan on, Tammikuussa, mun eka virolaisten kanteleitten soittonäyte, josta kuulin eilen.

Kauhuissani kysyin heti, että kuinka pitkä ja kuinka monta piisiä? Nop, kuulemma pittää olla kymmenen piisiä listalla ja ekana pittää siitä soittaa kolome ite valihtemaasa (joita saapi sovittaa, mutta perinne on kunniassa!) ja sitte lautakunta vielä valintansa mukkaan saa toivoo niitä muita listalta. Olo on, ku jukepoksilla konsannaan! Täytyy siis alakaa reenaamaan. Onneks kuulemma numeroita ei tuu. Numerot tietää mulle aina vaan yhtä suurta ressiä, ku on pakko saaha se paras.

Viikonloppu on sujunu rampatessa. Viljandin sisäsesti kuiteski. Oon sahannu monen paikan väliä ja käyny kahesti kylässä. Perjantaki-iltana olin Viljandin nuortenkeskuksessa juhlissa, jossa saatettiin maailmalle, yks työntekijä, johon tutstuin muinoin Jalmarin ja Rainerin tupareissa. Se on nyt jo lähteny Austraaliaan neljäks vuojeks opettelemmaan Aleksanteri-tekniikkaa. Eikä alustavasti aio sen neljän vuojen sisällä tulla koti-Eestiin kertaakaa. Hurjaa. 

La aamupäivän löysäilin ja vähä siivoilin ja kuuntelin nauhoja kotona, sit kävin ekkaa kertaa gospelkoorissa (joka on ihan hirmu hyvä, mulla oli alttorivistössä täys työ pysyä mukana ja yrittää oikeenlaista ameriikan mustan väestön äänenmuodostusta), sitte oli se kanneltunti ja sitte juoksin yhen kaverin, alunperin saksalaisen, nyt virossa parisen vuotta asuneen Franziscan synttäreille.  Vein sille lahjaks neulomani kaulahuivin, josta se onneks tykkäs!

Siellä synttäreillä sain monta uutta kaveria, lähinnä Tartossa opiskelevia, joista yhen olin nähny jo aikasemmin siellä Tarton unkarilaisessa illassa (jossa oli se ihan loistava Burkös-bändi!). Nop, ne oli kuitenki semmoset kiltit, mutta mitä hipeimmät pilheet, eli oikeinpa mukavat. Semmoset, joissa en olis uskaltanu ääneen lausua, että oon lihansyöjä, ainaki välillä (en oo ennää pitkään aikaan ostanu lihhaa). Ne kaikki ulukopaikkakuntalaiset jäi nukkummaan sinne kerrostalokämpän lattialle vieri viereen ja mä hiivin kotio. Lopuks kuitenki sovittiin menevämme kaik yhes koos kirkkoon aamulla. Ja niin tapahtuki. Vähä nukuin pommiin kyllä.

Mä en ollu vaan tajunnu niistä kirkkoonmenemis-sopimuksista sitä, että sen Franziscan kämppis Marion (vahva arvaukseni on se, et ne ei oo vaan kämppiksiä..) kastettiin siellä jumiksessa! Kahen lapsen kans yhtäaikaa. Täällä ei näköjään kasteta vauvana, vaan siinä puoltoistavuotiaita oli neki ipanat. Marion (joka on etnomusikologi ja töissä kansanmusakeskuksen arkistossa ja siellä oon siihen tutustunu) jo jutteli, et se tahtois kans tulla  gospelkuoroon... Sinne vaan, kaik täällä olevat ja loput kuuntelemmaan kevväällä jotaki superhypermeinikikästä konserttia! Semmonen on varmastikki luvassa.

Kirkon jälkeen erosin eilisestä hippi-jengistäni ja menin maksullisten kansanmusakeskuksen kahvien sijasta ilimasille kirkkokahveille alakertaan (jossa oli myös herkkuvohveleita!). Siellä oli gospelkuoronjohtaja, kanttori Jaanika, ja koulukaverini, jazzlaulaja-Teet, joka myös siinä g.kuorossa laulaa. Jaanikasta riittäs kerrottavvaa vaikka kokonainen blogikirjotus, on se semmonen tappaus (jonka oon siis tuntenu nyt kolome päivää). Lyhyesti sanottuna, se on epäkanttorimaisin kanttori ikinä, niin poppis, ettei oo klasaritunneilla häntäänsä heilauttanu, beibeistä beibein, tositositosi mukava, puhhuu tosi suoraan, rakastaa yli kaiken mun ransupippoo, mua vuotta vanhempi. Tännään kirkon jälkeen se otti sitte tehtäväkseen keksiä meille kolomelle tekemistä.

Ja kyllähän se keksiki. Kaulla se tunsi suunnilleen kaikki vastaan tulevat ja kysy kaikilta saahaanko tulla kyllään. Sitte lopulta tärppäs. Ihan kirkon vieressä asuva teologianopiskelija-Evida (en oo ihan varma nimestä..) meinas ottaa meiät luokseen, mut sen avvain oliki hävöksissä.. Nop, mentiin eka syömään ja sillä aikaa se avvain oli ilimestyny takas sen mummon luo (mistä sitä käytiin kyselemässä, ilimeisesti siis joku oli tarvinnu sitä ja oli nyt pallauttanu).

Mentiin sitte niille ja sinne tuli myös Evidan mies ja viisvuotias Melanie-tyttö jonka kans leikin barbeilla ja poneilla ja pelasin nalle puh peliä ja palapeliä ja luettiin kuvista Lotte-kirjaa (Lotte on virolainen hieno piirroshahmo!). Meiän kommunikointi oli oikeen mielenkiintosta (Teetin mielestä kovin hauskaa), Melanie puhua pälpätti minkä ehti, mä nyökkäilin ja välillä vastailin, mitä mikäki asia oli "sillä toisella kielellä" (ku siitä oli tosi kummallista, että mä osasin kaikki nalle puhin hahmot sun muut toisella kielellä!). Oltiin siellä ainaski neljä tuntia ja lopulta kiitin Evidaa, että sain tulla ja leikkiä Melanien kans, lapsia oonki tässä vaihtoelämässä kaivannu...

Sitte menin hetkeks koululle reenaamaan ja sitte vielä kansanmusakeskukseen muumioharkkoihin, jotka meni jo aika hyvin! Tosin vielä vaan on paljo parannettavvaa meillä kaikilla. Saatiin myös Tanel-basistin kans soitettavaks yks uus biisi, josta jotenki ihan luontevasti sen kans lutviutu aika hevi... Nop, saas nähä, mutta mun mielestä ollaan aika hyviä taustoja improiltu tähän mennessä. Fuusiomeinikiä, sekasin on jatsit ja kamut ja tangot ja hevit. 

Pistänpähän tähän loppuun vielä tuon Muumilaakson marraskuu-kirjaan pohjautuvan näytöksemme esityspäivät. Koitan hoitaa majotusta, jos herrää halu päästä mukkaan!

10.Dec, 16.Dec, 17.Dec, 18.Dec, 19.Dec

 Tulin takas Suomesta noppeimmalla matkustusvaihtoehollani. Tiistai-iltana ilimasella linkulla Heltsinkkiin ja yöllä vikalla laivalla yli. Tallinnassa kävin nukkumassa jonkun aikaa Helenin ihanassa koissa ja sit aamun ekalla junalla Viljandiin. Menin laulutunnille ja olin niin väsyny, etten jaksanu keskittyä. Sit tulin kottiin nukkummaan ja nukuin niin autuaasti, etten heränny pillikööriin. Ehkä oli hyvä. Nyt aattelin olla herreillä jonku aikaa ja sitte taas nukkua.

Mutta onneks sain Suomesta muutaki, ku hirveesti univelkaa nimittäin ammoisat määrät synttärilahjoja ja tuliaisia, Kiitos!! Ihania kavereita oli ihana nähä. Kuolema-pippalotki oli tosi kivat! Oltiin kaverini kans noitamummot Anelma ja Unelma. Kämppä oli sisusttu viimesen päälle kuolema-aiheisesti suihkuverhoja ja kylppäripyyheitä myöten! Niitten jälkeen käveltiin yhen vamppyyrin kans Heltsinkin keskustan läpi. Se oli tosi mukava.

Konferenssi Kaustisella oli tosi hyvä, tosin aika teoriapainotteinen (vertaan tietty jouhikkokonferenssiin, joka puolestaan oli pelekkää soittamista). Ehkä pitäs lähettää pallautetta vähä jonekki. Mut opin taas aika paljo. Mielenkiintosta. Kansainvälisyyttä oli ilimassa. Opiskelijoita ei ollu paljoo vaan ja se oli kyllä kumma. Mutta kai kaikilla vaan on liian kiire. Mä tahtoisin olla epäkiireinen, vielä sttekki, ku tuun takas Suomeen. Vaan yllä aika paljo saa nykymaailimassa taistella vappaa-ajan puolesta. Niin tärkeetä, ku se onki.

Palluumatkalla, kanteleliiton linkussa kävin muutamia mielenkiintosia keskusteluja, toisen hyvin arvostetun klasarikantelistin, Siban pianomusiinosaston kanteleluokan johtajan ja toisen yhen  kaverin ja yhen mun Kokkolan pääsykoelautakuntalaisen kans. Ekan kans juteltiin mm. kantelekiertueesta, yhestä yhteisestä tutusta, kehon huollosta, selkävaivoista, siitä että asioita on heleppo unohella (ku se oli unohtanu käsilaukkusa Kaustiselle, ni mä kertoilin joitaki uskomattomista puhelimen unohtamistarinoistani ja toivottavasti lohutin ees vähä). Jännittävvää tässä oli se, että ekana se halus jutella mun kans. Siistiä.

Sitte sen toisen kans keskustelu meni suurinpiirtein näin:  (Olkoot nimimerkit vaikkapa U = mä, M eräs ystävä ja PK =pääsykoelautakuntalainen (huomautettakkoon myös, että mä ja M oltiin sokerihumalassa ja PK siinä toisen aineen aiheuttamassa)). Keksin osan nyt ite, ku en muista ihan tarkkaan, mutta asioasisältö on sama.

M: Nii mistä te tunnette?
U: No, ku PK oli mun pääsykoelautakunnassa, se oli vähä vihasen näkönen niin, että melekein pelekäsin sitä.
PK: Aijjaa... No täytyyhä jonkun..
U: Joo mutta sä kysyit kyllä tosi vaikeita kysymyksiä!
M: Ai mitä sä kysyit?
U: No mun piti ainaski analysoia eellisen päivän kanteletutkintokonsertti, ku PK huomas, että mä olin siellä kans kuuntelemassa.
PK: Ainiin kysyinki.. Hehhehhee. Ja mä muuten muistan mitä sä vatsasit!
U: No se oli ihan hirveen vaikeeta, ku mä olin sen soittajan kaveri jo sillon ja se konsertin otsikko oli, että rumaa ja vastenmielistä, niin mä vaan sanoin, että olis se mun mielestä voinu joissaki kohissa vielä rumemminki soittaa.
PK: Joo, ja mä olin ihan sammaa mieltä.
U: Mutta kyllä se välillä tosi rumasti soittiki.
PK: Joo. Mut sori, nyt voi pyytää jo anteeks vaikeita kysymyksiä.
U: Ei se mittään, mua vaan jännitti, ku oon semmonen höpöttäjä. En aina tiiä kuinka asian vierestä pääyn höpisemmään.

Että näin. Nyt en jaksa kirjottaa yhtään pitempään, ja aion vielä kahtoo Gilmoren tyttöjä, joten heippa vaan, jatkan näitä höpinöitä myöhemmin taas. Halusin vaan lähinnä ilimotella, jotta Viljandin kotona ollaan taas.

Ainiin, ja mennessäni, ku olin Manonin ja Louisin luona yötä ja opetin Manonin neulommaan oikeeta ja nurjaa niin Manon esiteli mulle niitten ottamia kuvia Viljandista. Ne on otettu syyskuun lopussa, ku ne oli täällä käymässä. Tässä muutama. Kuvvaaja siis Manon Brule.



Tässä mun huone on melkein kokonaan. Nykyään siis jaetaan koko paikka Camillan kans, että tillaa ei liikaa oo. Ihmiset tässä vasemmalta Louis, Doreen ja mä.



Viljandin kaupungintalo. Vasemmassa yläkulumassa näkkyy myös mun koti, valakonen iso talo, Oma kodu.



Ihanata syksymaisemmaa.

Mää lähen huomenna taas reissuun. Jee! 

Ekaks Tallinnaan. Siellä nään juna-asemalla ihmisiä, kavereita ja sellasia. Monelle oon sanonu, en tiiä ketä tullee vastaan. Varmaan jutellaan ja mennään Manonin ja Louisin luo, että voin opettaa Manonin neulommaan. Mä lupasin sille, et opetan. Se lupas ostaa kakkua. Helen pyysi myös mukkaasa kulttuuriklubille illalla, saas nähä. Mennään viilispohjalta. En ees tiiä kenen luokse meen nukkummaan, moni on tarjonnu yöpaikkaa. On niin paljon maailmassa ja mun elämässä, ihania ihmisiä!

Allulle pallulle pitäs kirjottaa hyppynaruleikeistä matskua sen koulutyöhön. En oo unohtanu, mä kirjottelen sen juttuni vielä! Ehkä huomenna junassa.

La tuun Suomeen. Viimeks olin siellä Elokuun puolella. Ja nyt on hypätty jo Syyskuun ja Lokakuun yli. Ekkaa kertaa oon ollu näin kauan poissa Suomesta. Se ehkä on tässä vaihtoelossa ihan olennaista. Suomen kamaralle astun neljän maissa.

Siellä meen palloilemmaan Heltsinkkiin ja oottammaan, että armas majoittajani pääsee pois laulutunnilta. Siellä sen luona on kuulemma liukumäkisänky! Mennään illalla sen kavereitten halloween-synttäreille, jossa on kuolema-teema. Mulla ei oikein taia olla kuolema-asioita, paitsi kantelokiertueen jäliltä pääkallohuivi. Otan sen mukkaan.

Su lähetään aikasin kanteloliiton ilimasella linkulla Kaustiselle. Kai meen sitte Kokkoon yöks. Jos en saa mistään kyytiä, nii varmaan kerjään Kaustiselta majapaikan tahi liftaan Kokkoon. Saas nähä.

Su-Ti on Kaustisella Baltic Psaltery-conference. Siis kaikkien kanteleensukusten soittimien tapahtuma. Puhujia, soittajia ja rakentajia on Enkannista, Unkarista, Ameriikasta, Latviasta , Venäjältä, Udmurtiasta ja tietty Suomesta. Tätä on ootettu. Nään siellä paljo tuttuja, ja toivottavasti saa itekki jamitella. Jee!

Ti-iltana se linkku tullee takas Heltsinkkiin, mä en vielä tiiä tuunko sillä vai meenkö käymään Kisiksellä. Koulu kyllä sannoo, että Viljandiin takas ja pian! Ja rahatilanne, ku se tullee sikana halavemmaks. Mutta riippu iskän kunnosta. Ja siitä, että jos meen kottiin, niin saanko ihteeni ikinä lähtemmään sieltä pois? Ku nyt oon ajatellu meneväni vasta jouluna.

Mutta nyt puhutaan jo niin kaukasesta elämästä, että ihan mahotonta tietää niin pitkälle etteenpäin. Huomenna on Orff-kurssia oikein pitkästi. Mä tykkään niistä tunneista, ku ne on niin käytännöllisiä. Siellä liikuttaan, tanssittaan, laulettaan ja soitettaan paljo. Kaikenlaisia ihmesoittimia ja sit improttaan niillä. Ja opetellaan mukavia, heleppoja lauluja eripuolilta maailmaa. Ja se ope ottaa tosi hyvin huomioon tämmöset erityisihmiset, niinku mut ja sokkeen Maarjan. Pittää varmaan lähtee kymppiminnuuttia etuajassa tunnilta, niin ehin rauhassa sinne juna-asemalle, joka on tosi kaukana! On puolta halavempaa kulkee junalla, ku linkulla, mut monet silti valihtee linkun, ku se juna-asema on ihan korvessa. Nop, mä varraan matkaan puoltuntia ja aion sinne vaan köntystää.

Mulla oli äsken kylässä toinen suomalaisista tanssijattarista. Juotiin suklaa-chai-teetä, ja kirottiin tietokonneita ja neulottiin. Se on niin ihana tytär, että toivottavasti se vierailee mun luona ussein! Mä olin vaan aika huono emäntä, ku höösäsin koko ajan jotaki ja vieras joutu tyytymmään vasempaan kätteeni.

Lähetin äsken vihdoin kantelekiertueesta kirjottamani jutut ja kuvat ja kuvatekstit kantelelehteen. Toivottavasti meni perille. Mä lattailin ja lattailin, kyllä siihen meniki tämmösellä tietsikkataukilla aikaa. Monneen kertaan piti tehhä ennenku osasin oikein ja oikeessa muo'ossa kaikki liittää ja linkittää ja tallentaa. Mutta aina sitä vaan oppii. Tossa yks makupala tulevasta (Kuva on mun omalta rakkaalta ala-asteelta, Rapakkojoen koululta ja sen on ottanu entinen openi Merja Luukkonen):


 
Nyt pakkaan vielä vikat jutut ja sitte ryntään unten maille.